Repovesi - info

Kansallispuiston kiehtova luonto

Repoveden kansallispuisto on noin 15 km2 ja Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue on noin 14 km2. Koko alue kuuluu laajempaan Natura 2000 alueeseen, joka on noin 40 km2. Repoveden alueen kalliot ovat noin 1640 miljoonaa vuotta vanhaa graniittia. Maankuoren liikkeet, jääkausi ja eroosio ovat muotoilleet kalliot murtolouhikkoineen nykyiseen muotoonsa. Painanteihin ja rotkoihin syntyneistä kymmenistä järvistä ja lammista on helpoin havaita kivimassan liikkeet. Vedet suuntautuvat ketjumaisesti koillisesta lounaaseen ja osittain kaakosta luoteeseen. Eteläosa kansallispuistosta kuuluu rapakivialueeseen. Rapakivialueen ja graniitin liittymäkohdissa on löytynyt kiillegneissiä kaistaleina kaakosta lounaaseen. Repovedellä on tyypillistä kangasmaisema. Kankaita on noin 29% pinta-alasta. Kalliot ja jyrkänteet ovat näyttivintä osaa (4%), tunnetuimpana Olhavan kiipeilyseinä. Repovedeltä voi löytää ainakin 37 erilaista suotyyppiä. Pinta-alasta soita on 12%. Monimuotoiset vesistöt, järvet ja lammet ovat myös tyypillisiä Repovedellä. Vesien pinta-ala on kuitenkin vain noin 2% kokonaispinta-alasta.

Vesistöt

Veden korkeus merenpinnasta on 76,6 m järvissä, jotka ovat yhteydessä Vuohijärveen. Erikoisuutena alueella ovat Rajalammet, joiden korkeus merenpinnasta on poikkeava 122 m ja 139 m. Näiden lampien veden korkeus on  mahdollisesti pysynyt samana Yoldianmeren ajoilta. Järvet eivät ole erityisen syviä. Esimerkiksi Olhavan ja Tervajärven syvyys on 10 m sekä Katajajärven ja Valkjärven syvyys on 15 m (Kymijoen vesi ja ympäristö ry). Valkjärvi on nimensä mukaan kirkasvetinen ja puhdas.

Ilmasto

Repovesi kuuluu lauhkean vyöhykkeen havumetsäilmastoon. Lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli +10 astetta C ja kylmimmän alle +10 astetta C. Voikosken mittauspisteen tiedot paljastavat 10 vuoden ajalta lumitilanteen. Vuoden suurin sademäärä on 51.6 mm heinäkuulta 2007. Repoveden kansallispuistossa lumipeite on vuosittain 30 – 50 cm. Lumi pysyy alueella vuosittain, vähintään sentin paksuisena, 100-150 vuorokautta. Jäätilanne on vaihteleva, varsinkin alueen sisäosien lammilla ja järvillä. Esimerkiksi Katajajärven lähteet voivat aiheuttaa yllätyksiä jään paksuuteen. Lämpöennätyksiä on mitattu silloin tällöin Utin mittausasemalla, elokuussa 1996, +28,2 astetta C. Kansallispuiston alueella on pienilmastoja, jotka poikkeavat suurestikin toisistaan. Etelään ja länteen viettävät karut  rinteet  ovat polttavan kuumia iltapäivän auringossa. Tuulisena päivänä rantojen polut ovat kylmiä, varsinkin keväällä, veden lämpötilan ollessa alhainen. Metsän siimeksessä on tasaisin lämpötila.

Maaperä

Repoveden maaperä on yleisesti podsolimaannosta, joka on ohut, hapan ja vähäravinteinen. Rotkoissa ja painanteissa on enemmän kasvukerrosta. Repoveden yleisin metsätyyppi on kuivahko kangas. Kansallispuiston alueella oli 21-40 vuotiasta puustoa eniten, yli 900 ha. Yli satavuotiasta metsää on yli 600 ha. Suot ovat pienialaisia. Koska alue on vanhaa talousmetsää, niin yli 150 vuotiasta puustoa on säilynyt vähän. Muutamia hämyisiä, kuusen valtaamia, korpia on kallioiden välissä. Ne ovat sammalien ja eräiden sienilajien parasta esiintymisaluetta.

Kasvillisuus

Repoveden kasvillisuus ei ainakaan toistaiseksi ole tuonut mitään todella harvinaista löydöstä. Varsinainen kasvillisuuskartoitus on vielä tekemättä, joten varsinkin sammalissa voisi löytyä harvinaisuuksia. Tavallisimmat sammaleet kansallispuistossa ovat  seinä- ja kerrossammal. Paikoitellen esiintyy sulkasammalta ja erilaisia rahkasammalia. Vaarantunut (VU) haapariippusammal (Neckera pennata) löytyy vanhoista haavoista ja hirvenkello (Campanula cervicaria) metsäautoteiden reunoilta. Rauhoitetuista lajeista esiintyy vaarantuneista (VU) lajeista  kangasvuokko (Anemone vernalis), lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) ja valkolehdokki (Platanthera bifolia). Niinipuu eli metsälehmus (Tilia cordata) kasvaa suojaisissa, rehevissä tai lehtomaisissa, paikoissa ohutrunkoisena tai pensasmaisena. Metsälehmus on kuulunut alueen lajistoon jo tuhansia  vuosia sitten (Lavento, Lahelma 2006). Ampumavaroalueen puolella oleva puiston osan lampi, Antinlampi (ent. Niinilampi) on saanut nimensä niinipuiden kuorien liotuksesta (vero Ruotsinvaltiolle). Marjastajille tutut puolukka ja mustikka menestyvät kansallispuistossa. Hillaa ja juolukkaakin on maistiaisiksi asti. Varpukasveista lienee tuntemattomin on rannoilla viihtyvä suomyrtti (Myrica gale). Erilaiset jäkälät, karveet, naavat ja lupot viihtyvät kallioilla ja vanhemmissa metsissä. Sienilajisto lisääntyy puuston vanhetessa. Suppilovahverot, kangasrouskut ja kangastatit ovat yleisiä. Metsäautoteiden laidoilta voi löytää voitatteja ja kuusikosta herkkusieniä. Harvinaisin lienee esiintymisensä pohjoisrajalla kasvava kultarousku (Lactarius volemus), joka viihtyy lehtomaisissa paikoissa (Repovesi-kirja 2003). Lajistoon kuuluvat myös tappavan myrkyllinen valkokärpässieni ja suippumyrkkyseitikki. Kääpälajisto ei ole kovinkaan laaja, koska lahopuita on vähän. Yllättävää olikin tutkimuksessa (Niemelä  2004) löytynyt kultahaprakääpä (Postia luteocaesia). Suomessa löydös oli ensimmäinen.

Eläimet

Nisäkkäät ja matelijat

Euroopan yhteisön luontodirektiivin liitteen II lajeista Repoveden alueella esiintyvät karhu, ilves, liito-orava ja saukko. Kookkain säännöllisesti havaittu eläin on hirvi. Karhun jätökset paljastavat sen vierailut alueella. Susi kuuluu lajistoon samoin majava, saukko ja näätä sekä kettu (kansallispuiston nimikkoeläin). Suojeltu liito-orava viihtyy vanhoissa metsissä, etenkin koloiset vanhat haavat kelpaavat pesäpuuksi. Alueella on paljon kivisiä louhikoita, joissa kyykäärmeiden on hyvä talvehtia. Kevätauringossa voi nähdä kymmeniä yksilöitä lähekkäin heräilemässä horroksestaan. Harvinaisempi musta kyykäärme viihtyy sammaleisissa kuusikoissa. Rantakäärme on toinen yleinen käärme Repoveden alueella. Muutama havainto on myös vaskitsasta, kullanruskeasta jalattomasta liskosta.

Linnut

Alueella kesäaikaan kuuluvin lintu lienee kaakkuri (Gavia stellata). Olhavan lampi on loppukesällä kaakkurien kohtauspaikka. Palokärki, pohjantikka, harmaapäätikka ja pikkutikka kuuluvat etenkin hiljaisessa talvimetsässä. Erilaiset tiaiset ja hippiäinen viihtyvät kuusikoissa. Kehrääjä on ollut alueen lintuna vuosikymmeniä. Punarinta kuuluu peruslajistoon ja viihtyy ihmisten lähellä. Useita pöllölajeja pesii alueella. Metso ja teerit viihtyvät pohjoisissa osissa. Heinäkuulla harmaahaikarat vierailevat pyyntimatkalla Kapiavedellä. Kalasääski pesii etelämpänä Tihvetjärvellä. Pohjoisen laji riekko lienee harvinaisin Repoveden alueen linnuista (www.ymparisto.fi).

Luonnonvarat

Repoveden kansallispuiston tärkeimmät luonnonvarat ovat metsät, puhtaat vedet ja erämaisuuden säilyminen. Metsiä on palautettu luonnontilaan viimevuosina pienaukottamalla ja kulottamalla. Ojitettuja soita palautetaan metsämaaksi tukkimalla ojia. Vesien tutkimusta tehdään vuosittain. Toistaiseksi vesissä ei ole tapahtunut happamoitumista tai oleellisia muutoksia. Retkeilijät jättävät jälkensä luontoon. Suurin osa kulkijoista käyttää merkittyjä polkuja ja viipyvät alueella vain muutaman tunnin tai päivän. Alueellahan on vanhat tukkilaisten ja retkeilijöiden polut, mutta uuden polkuverkoston rakentaminen ja sijoitus alueelle on oleellisen tärkeää luonnon säilymisen kannalta. Suomalaisen tärkeimmät toiveet luontoretkellä ovat hyvät  eväät, veden äärellä tai korkealla oleva nuotiopaikka, hienot maisemat ja turvallisuuden tunne (Niskala 2003).

RIIPPUSILTA PITÄÄ KOKEA!

Lapinsalmen riippusilta on yksi Repoveden kansallispuiston kohokohta. Silta heiluu yli 10 metrin korkeudessa ja on 50 metriä pitkä. Repoveden retken kohokohtia Lapinsalmen riippusilta Näköalapaikat Jylhät kalliot Vesistön ylitys lossilla Ateriointi luonnossa Vesiretki jättikanootilla
Patruuna pytinki Verla Repovedellä saasteettomasti meloen Yksi kontakti riittää! Meilaa tai soita +358 44 781 7411 Olhavan vuori on kiipeilijöiden suosiossa Marjanpoiminta omaan käyttöön on sallittua Repovedellä Repovedellä voi kohdata monenlaisia tikkoja Valkjärvi on todella kirkasvetinen visitKouvola.fi
© Copyright Repovesikeskus 2015 All Rights reserved
Repovesi - info

Kansallispuiston

kiehtova luonto

Repoveden kansallispuisto on noin 15 km2 ja Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue on noin 14 km2. Koko alue kuuluu laajempaan Natura 2000 alueeseen, joka on noin 40 km2. Repoveden alueen kalliot ovat noin 1640 miljoonaa vuotta vanhaa graniittia. Maankuoren liikkeet, jääkausi ja eroosio ovat muotoilleet kalliot murtolouhikkoineen nykyiseen muotoonsa. Painanteihin ja rotkoihin syntyneistä kymmenistä järvistä ja lammista on helpoin havaita kivimassan liikkeet. Vedet suuntautuvat ketjumaisesti koillisesta lounaaseen ja osittain kaakosta luoteeseen. Eteläosa kansallispuistosta kuuluu rapakivialueeseen. Rapakivialueen ja graniitin liittymäkohdissa on löytynyt kiillegneissiä kaistaleina kaakosta lounaaseen. Repovedellä on tyypillistä kangasmaisema. Kankaita on noin 29% pinta-alasta. Kalliot ja jyrkänteet ovat näyttivintä osaa (4%), tunnetuimpana Olhavan kiipeilyseinä. Repovedeltä voi löytää ainakin 37 erilaista suotyyppiä. Pinta-alasta soita on 12%. Monimuotoiset vesistöt, järvet ja lammet ovat myös tyypillisiä Repovedellä. Vesien pinta-ala on kuitenkin vain noin 2% kokonaispinta-alasta.

Vesistöt

Veden korkeus merenpinnasta on 76,6 m järvissä, jotka ovat yhteydessä Vuohijärveen. Erikoisuutena alueella ovat Rajalammet, joiden korkeus merenpinnasta on poikkeava 122 m ja 139 m. Näiden lampien veden korkeus on  mahdollisesti pysynyt samana Yoldianmeren ajoilta. Järvet eivät ole erityisen syviä. Esimerkiksi Olhavan ja Tervajärven syvyys on 10 m sekä Katajajärven ja Valkjärven syvyys on 15 m (Kymijoen vesi ja ympäristö ry). Valkjärvi on nimensä mukaan kirkasvetinen ja puhdas.

Ilmasto

Repovesi kuuluu lauhkean vyöhykkeen havumetsäilmastoon. Lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli +10 astetta C ja kylmimmän alle +10 astetta C. Voikosken mittauspisteen tiedot paljastavat 10 vuoden ajalta lumitilanteen. Vuoden suurin sademäärä on 51.6 mm heinäkuulta 2007. Repoveden kansallispuistossa lumipeite on vuosittain 30 – 50 cm. Lumi pysyy alueella vuosittain, vähintään sentin paksuisena, 100-150 vuorokautta. Jäätilanne on vaihteleva, varsinkin alueen sisäosien lammilla ja järvillä. Esimerkiksi Katajajärven lähteet voivat aiheuttaa yllätyksiä jään paksuuteen. Lämpöennätyksiä on mitattu silloin tällöin Utin mittausasemalla, elokuussa 1996, +28,2 astetta C. Kansallispuiston alueella on pienilmastoja, jotka poikkeavat suurestikin toisistaan. Etelään ja länteen viettävät karut  rinteet  ovat polttavan kuumia iltapäivän auringossa. Tuulisena päivänä rantojen polut ovat kylmiä, varsinkin keväällä, veden lämpötilan ollessa alhainen. Metsän siimeksessä on tasaisin lämpötila.

Maaperä

Repoveden maaperä on yleisesti podsolimaannosta, joka on ohut, hapan ja vähäravinteinen. Rotkoissa ja painanteissa on enemmän kasvukerrosta. Repoveden yleisin metsätyyppi on kuivahko kangas. Kansallispuiston alueella oli 21-40 vuotiasta puustoa eniten, yli 900 ha. Yli satavuotiasta metsää on yli 600 ha. Suot ovat pienialaisia. Koska alue on vanhaa talousmetsää, niin yli 150 vuotiasta puustoa on säilynyt vähän. Muutamia hämyisiä, kuusen valtaamia, korpia on kallioiden välissä. Ne ovat sammalien ja eräiden sienilajien parasta esiintymisaluetta.

Kasvillisuus

Repoveden kasvillisuus ei ainakaan toistaiseksi ole tuonut mitään todella harvinaista löydöstä. Varsinainen kasvillisuuskartoitus on vielä tekemättä, joten varsinkin sammalissa voisi löytyä harvinaisuuksia. Tavallisimmat sammaleet kansallispuistossa ovat  seinä- ja kerrossammal. Paikoitellen esiintyy sulkasammalta ja erilaisia rahkasammalia. Vaarantunut (VU) haapariippusammal (Neckera pennata) löytyy vanhoista haavoista ja hirvenkello (Campanula cervicaria) metsäautoteiden reunoilta. Rauhoitetuista lajeista esiintyy vaarantuneista (VU) lajeista  kangasvuokko (Anemone vernalis), lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) ja valkolehdokki (Platanthera bifolia). Niinipuu eli metsälehmus (Tilia cordata) kasvaa suojaisissa, rehevissä tai lehtomaisissa, paikoissa ohutrunkoisena tai pensasmaisena. Metsälehmus on kuulunut alueen lajistoon jo tuhansia  vuosia sitten (Lavento, Lahelma 2006). Ampumavaroalueen puolella oleva puiston osan lampi, Antinlampi (ent. Niinilampi) on saanut nimensä niinipuiden kuorien liotuksesta (vero Ruotsinvaltiolle). Marjastajille tutut puolukka ja mustikka menestyvät kansallispuistossa. Hillaa ja juolukkaakin on maistiaisiksi asti. Varpukasveista lienee tuntemattomin on rannoilla viihtyvä suomyrtti (Myrica gale). Erilaiset jäkälät, karveet, naavat ja lupot viihtyvät kallioilla ja vanhemmissa metsissä. Sienilajisto lisääntyy puuston vanhetessa. Suppilovahverot, kangasrouskut ja kangastatit ovat yleisiä. Metsäautoteiden laidoilta voi löytää voitatteja ja kuusikosta herkkusieniä. Harvinaisin lienee esiintymisensä pohjoisrajalla kasvava kultarousku (Lactarius volemus), joka viihtyy lehtomaisissa paikoissa (Repovesi-kirja 2003). Lajistoon kuuluvat myös tappavan myrkyllinen valkokärpässieni ja suippumyrkkyseitikki. Kääpälajisto ei ole kovinkaan laaja, koska lahopuita on vähän. Yllättävää olikin tutkimuksessa (Niemelä  2004) löytynyt kultahaprakääpä (Postia luteocaesia). Suomessa löydös oli ensimmäinen.

Eläimet

Nisäkkäät ja matelijat

Euroopan yhteisön luontodirektiivin liitteen II lajeista Repoveden alueella esiintyvät karhu, ilves, liito-orava ja saukko. Kookkain säännöllisesti havaittu eläin on hirvi. Karhun jätökset paljastavat sen vierailut alueella. Susi kuuluu lajistoon samoin majava, saukko ja näätä sekä kettu (kansallispuiston nimikkoeläin). Suojeltu liito-orava viihtyy vanhoissa metsissä, etenkin koloiset vanhat haavat kelpaavat pesäpuuksi. Alueella on paljon kivisiä louhikoita, joissa kyykäärmeiden on hyvä talvehtia. Kevätauringossa voi nähdä kymmeniä yksilöitä lähekkäin heräilemässä horroksestaan. Harvinaisempi musta kyykäärme viihtyy sammaleisissa kuusikoissa. Rantakäärme on toinen yleinen käärme Repoveden alueella. Muutama havainto on myös vaskitsasta, kullanruskeasta jalattomasta liskosta.

Linnut

Alueella kesäaikaan kuuluvin lintu lienee kaakkuri (Gavia stellata). Olhavan lampi on loppukesällä kaakkurien kohtauspaikka. Palokärki, pohjantikka, harmaapäätikka ja pikkutikka kuuluvat etenkin hiljaisessa talvimetsässä. Erilaiset tiaiset ja hippiäinen viihtyvät kuusikoissa. Kehrääjä on ollut alueen lintuna vuosikymmeniä. Punarinta kuuluu peruslajistoon ja viihtyy ihmisten lähellä. Useita pöllölajeja pesii alueella. Metso ja teerit viihtyvät pohjoisissa osissa. Heinäkuulla harmaahaikarat vierailevat pyyntimatkalla Kapiavedellä. Kalasääski pesii etelämpänä Tihvetjärvellä. Pohjoisen laji riekko lienee harvinaisin Repoveden alueen linnuista (www.ymparisto.fi).

Luonnonvarat

Repoveden kansallispuiston tärkeimmät luonnonvarat ovat metsät, puhtaat vedet ja erämaisuuden säilyminen. Metsiä on palautettu luonnontilaan viimevuosina pienaukottamalla ja kulottamalla. Ojitettuja soita palautetaan metsämaaksi tukkimalla ojia. Vesien tutkimusta tehdään vuosittain. Toistaiseksi vesissä ei ole tapahtunut happamoitumista tai oleellisia muutoksia. Retkeilijät jättävät jälkensä luontoon. Suurin osa kulkijoista käyttää merkittyjä polkuja ja viipyvät alueella vain muutaman tunnin tai päivän. Alueellahan on vanhat tukkilaisten ja retkeilijöiden polut, mutta uuden polkuverkoston rakentaminen ja sijoitus alueelle on oleellisen tärkeää luonnon säilymisen kannalta. Suomalaisen tärkeimmät toiveet luontoretkellä ovat hyvät  eväät, veden äärellä tai korkealla oleva nuotiopaikka, hienot maisemat ja turvallisuuden tunne (Niskala 2003).

RIIPPUSILTA PITÄÄ KOKEA!

Lapinsalmen riippusilta on yksi Repoveden kansallispuiston kohokohta. Silta heiluu yli 10 metrin korkeudessa ja on 50 metriä pitkä. Repoveden retken kohokohtia Lapinsalmen riippusilta Näköalapaikat Jylhät kalliot Vesistön ylitys lossilla Ateriointi luonnossa Vesiretki jättikanootilla
Yksi kontaksti riittää! Meilaa tai soita +358 044 781 7411 Verlan joki on turvallinen ja hieno melontakohde Verlan joki on turvallinen ja hieno melontakohde Verlan joki on turvallinen ja hieno melontakohde Verlan joki on turvallinen ja hieno melontakohde visitKouvola.fi
© Repovesikeskus 2015
Repovesi - info

Kansallispuiston

kiehtova luonto

Repoveden kansallispuisto on noin 15 km2 ja Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue on noin 14 km2. Koko alue kuuluu laajempaan Natura 2000 alueeseen, joka on noin 40 km2. Repoveden alueen kalliot ovat noin 1640 miljoonaa vuotta vanhaa graniittia. Maankuoren liikkeet, jääkausi ja eroosio ovat muotoilleet kalliot murtolouhikkoineen nykyiseen muotoonsa. Painanteihin ja rotkoihin syntyneistä kymmenistä järvistä ja lammista on helpoin havaita kivimassan liikkeet. Vedet suuntautuvat ketjumaisesti koillisesta lounaaseen ja osittain kaakosta luoteeseen. Eteläosa kansallispuistosta kuuluu rapakivialueeseen. Rapakivialueen ja graniitin liittymäkohdissa on löytynyt kiillegneissiä kaistaleina kaakosta lounaaseen. Repovedellä on tyypillistä kangasmaisema. Kankaita on noin 29% pinta-alasta. Kalliot ja jyrkänteet ovat näyttivintä osaa (4%), tunnetuimpana Olhavan kiipeilyseinä. Repovedeltä voi löytää ainakin 37 erilaista suotyyppiä. Pinta-alasta soita on 12%. Monimuotoiset vesistöt, järvet ja lammet ovat myös tyypillisiä Repovedellä. Vesien pinta-ala on kuitenkin vain noin 2% kokonaispinta-alasta.

Vesistöt

Veden korkeus merenpinnasta on 76,6 m järvissä, jotka ovat yhteydessä Vuohijärveen. Erikoisuutena alueella ovat Rajalammet, joiden korkeus merenpinnasta on poikkeava 122 m ja 139 m. Näiden lampien veden korkeus on  mahdollisesti pysynyt samana Yoldianmeren ajoilta. Järvet eivät ole erityisen syviä. Esimerkiksi Olhavan ja Tervajärven syvyys on 10 m sekä Katajajärven ja Valkjärven syvyys on 15 m (Kymijoen vesi ja ympäristö ry). Valkjärvi on nimensä mukaan kirkasvetinen ja puhdas.

Ilmasto

Repovesi kuuluu lauhkean vyöhykkeen havumetsäilmastoon. Lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli +10 astetta C ja kylmimmän alle +10 astetta C. Voikosken mittauspisteen tiedot paljastavat 10 vuoden ajalta lumitilanteen. Vuoden suurin sademäärä on 51.6 mm heinäkuulta 2007. Repoveden kansallispuistossa lumipeite on vuosittain 30 – 50 cm. Lumi pysyy alueella vuosittain, vähintään sentin paksuisena, 100-150 vuorokautta. Jäätilanne on vaihteleva, varsinkin alueen sisäosien lammilla ja järvillä. Esimerkiksi Katajajärven lähteet voivat aiheuttaa yllätyksiä jään paksuuteen. Lämpöennätyksiä on mitattu silloin tällöin Utin mittausasemalla, elokuussa 1996, +28,2 astetta C. Kansallispuiston alueella on pienilmastoja, jotka poikkeavat suurestikin toisistaan. Etelään ja länteen viettävät karut  rinteet  ovat polttavan kuumia iltapäivän auringossa. Tuulisena päivänä rantojen polut ovat kylmiä, varsinkin keväällä, veden lämpötilan ollessa alhainen. Metsän siimeksessä on tasaisin lämpötila.

Maaperä

Repoveden maaperä on yleisesti podsolimaannosta, joka on ohut, hapan ja vähäravinteinen. Rotkoissa ja painanteissa on enemmän kasvukerrosta. Repoveden yleisin metsätyyppi on kuivahko kangas. Kansallispuiston alueella oli 21-40 vuotiasta puustoa eniten, yli 900 ha. Yli satavuotiasta metsää on yli 600 ha. Suot ovat pienialaisia. Koska alue on vanhaa talousmetsää, niin yli 150 vuotiasta puustoa on säilynyt vähän. Muutamia hämyisiä, kuusen valtaamia, korpia on kallioiden välissä. Ne ovat sammalien ja eräiden sienilajien parasta esiintymisaluetta.

Kasvillisuus

Repoveden kasvillisuus ei ainakaan toistaiseksi ole tuonut mitään todella harvinaista löydöstä. Varsinainen kasvillisuuskartoitus on vielä tekemättä, joten varsinkin sammalissa voisi löytyä harvinaisuuksia. Tavallisimmat sammaleet kansallispuistossa ovat  seinä- ja kerrossammal. Paikoitellen esiintyy sulkasammalta ja erilaisia rahkasammalia. Vaarantunut (VU) haapariippusammal (Neckera pennata) löytyy vanhoista haavoista ja hirvenkello (Campanula cervicaria) metsäautoteiden reunoilta. Rauhoitetuista lajeista esiintyy vaarantuneista (VU) lajeista  kangasvuokko (Anemone vernalis), lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine) ja valkolehdokki (Platanthera bifolia). Niinipuu eli metsälehmus (Tilia cordata) kasvaa suojaisissa, rehevissä tai lehtomaisissa, paikoissa ohutrunkoisena tai pensasmaisena. Metsälehmus on kuulunut alueen lajistoon jo tuhansia  vuosia sitten (Lavento, Lahelma 2006). Ampumavaroalueen puolella oleva puiston osan lampi, Antinlampi (ent. Niinilampi) on saanut nimensä niinipuiden kuorien liotuksesta (vero Ruotsinvaltiolle). Marjastajille tutut puolukka ja mustikka menestyvät kansallispuistossa. Hillaa ja juolukkaakin on maistiaisiksi asti. Varpukasveista lienee tuntemattomin on rannoilla viihtyvä suomyrtti (Myrica gale). Erilaiset jäkälät, karveet, naavat ja lupot viihtyvät kallioilla ja vanhemmissa metsissä. Sienilajisto lisääntyy puuston vanhetessa. Suppilovahverot, kangasrouskut ja kangastatit ovat yleisiä. Metsäautoteiden laidoilta voi löytää voitatteja ja kuusikosta herkkusieniä. Harvinaisin lienee esiintymisensä pohjoisrajalla kasvava kultarousku (Lactarius volemus), joka viihtyy lehtomaisissa paikoissa (Repovesi-kirja 2003). Lajistoon kuuluvat myös tappavan myrkyllinen valkokärpässieni ja suippumyrkkyseitikki. Kääpälajisto ei ole kovinkaan laaja, koska lahopuita on vähän. Yllättävää olikin tutkimuksessa (Niemelä  2004) löytynyt kultahaprakääpä (Postia luteocaesia). Suomessa löydös oli ensimmäinen.

Eläimet

Nisäkkäät ja matelijat

Euroopan yhteisön luontodirektiivin liitteen II lajeista Repoveden alueella esiintyvät karhu, ilves, liito-orava ja saukko. Kookkain säännöllisesti havaittu eläin on hirvi. Karhun jätökset paljastavat sen vierailut alueella. Susi kuuluu lajistoon samoin majava, saukko ja näätä sekä kettu (kansallispuiston nimikkoeläin). Suojeltu liito-orava viihtyy vanhoissa metsissä, etenkin koloiset vanhat haavat kelpaavat pesäpuuksi. Alueella on paljon kivisiä louhikoita, joissa kyykäärmeiden on hyvä talvehtia. Kevätauringossa voi nähdä kymmeniä yksilöitä lähekkäin heräilemässä horroksestaan. Harvinaisempi musta kyykäärme viihtyy sammaleisissa kuusikoissa. Rantakäärme on toinen yleinen käärme Repoveden alueella. Muutama havainto on myös vaskitsasta, kullanruskeasta jalattomasta liskosta.

Linnut

Alueella kesäaikaan kuuluvin lintu lienee kaakkuri (Gavia stellata). Olhavan lampi on loppukesällä kaakkurien kohtauspaikka. Palokärki, pohjantikka, harmaapäätikka ja pikkutikka kuuluvat etenkin hiljaisessa talvimetsässä. Erilaiset tiaiset ja hippiäinen viihtyvät kuusikoissa. Kehrääjä on ollut alueen lintuna vuosikymmeniä. Punarinta kuuluu peruslajistoon ja viihtyy ihmisten lähellä. Useita pöllölajeja pesii alueella. Metso ja teerit viihtyvät pohjoisissa osissa. Heinäkuulla harmaahaikarat vierailevat pyyntimatkalla Kapiavedellä. Kalasääski pesii etelämpänä Tihvetjärvellä. Pohjoisen laji riekko lienee harvinaisin Repoveden alueen linnuista (www.ymparisto.fi).

Luonnonvarat

Repoveden kansallispuiston tärkeimmät luonnonvarat ovat metsät, puhtaat vedet ja erämaisuuden säilyminen. Metsiä on palautettu luonnontilaan viimevuosina pienaukottamalla ja kulottamalla. Ojitettuja soita palautetaan metsämaaksi tukkimalla ojia. Vesien tutkimusta tehdään vuosittain. Toistaiseksi vesissä ei ole tapahtunut happamoitumista tai oleellisia muutoksia. Retkeilijät jättävät jälkensä luontoon. Suurin osa kulkijoista käyttää merkittyjä polkuja ja viipyvät alueella vain muutaman tunnin tai päivän. Alueellahan on vanhat tukkilaisten ja retkeilijöiden polut, mutta uuden polkuverkoston rakentaminen ja sijoitus alueelle on oleellisen tärkeää luonnon säilymisen kannalta. Suomalaisen tärkeimmät toiveet luontoretkellä ovat hyvät  eväät, veden äärellä tai korkealla oleva nuotiopaikka, hienot maisemat ja turvallisuuden tunne (Niskala 2003).

RIIPPUSILTA PITÄÄ KOKEA!

Lapinsalmen riippusilta on yksi Repoveden kansallispuiston kohokohta. Silta heiluu yli 10 metrin korkeudessa ja on 50 metriä pitkä. Repoveden retken kohokohtia Lapinsalmen riippusilta Näköalapaikat Jylhät kalliot Vesistön ylitys lossilla Ateriointi luonnossa Vesiretki jättikanootilla
Yksi kontakti riittää! Meilaa tai soita +358 044 781 7411 Verlan joki on turvallinen ja hieno melontakohde Verlan joki on turvallinen ja hieno melontakohde Verlan joki on turvallinen ja hieno melontakohde Verlan joki on turvallinen ja hieno melontakohde
© Copyright Repovesikeskus 2015 All Rights reserved
Myynti Puh +354 44 781 7411, email: myynti@repovesikeskus.fi