Minkki liukumäessä

Etusivu / Yleistä / Minkki liukumäessä

Repovedellä oli viikonloppuna kaatunut ja katkeillut paljon puita mm hiihtolatujen päälle. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli varsin voimakkaita tuulen puuskia. Ne yhdessä puissa olleen lumikuorman kanssa olivat tuhoisa yhdistelmä.

Päätimme käydä tänään tarkastamassa kesäasuntomme Niskajärvellä (Jaalassa).

Siellä oli onneksi paikat kunnossa niin meillä kuin naapureillammekin.

Rannassa tapasimme mielenkiintoiset jäljet. Ne olivat liian pienet saukon jäljiksi ja liian suuret lumikon tai kärpän jäljiksi. Epäilymme kohdistuivat näätään, minkkiin ja hilleriin. Näätä suljettiin ensin pois paikan ja jälkien tyypin perusteella.

Hilleri vai minkki? Uskomme jälkien olevan minkin, koska hilleri on hyvin harvinainen nykyään ja kulkutapa pitkin rantoja vastaa hyvin minkin luonnetta.

Viime keväänä kohtasimme samantyyppiset jäljet Repovedellä Lapinsalmen riippusillan alla. Silloin emme voineet tarkastella niitä lähietäisyydeltä. Nyt nekin varmistuivat minkin jäljiksi, kuten olimme aiemmin arvelleet.

Pohjois Amerikassa kasvavasta villiminkistä kehitettiin tarhaeläin. Sitä alettiin tarhata Euroopassa 1920 luvulla. Lisäksi villiminkkejä istutettiin luontoon 1930 luvulla paljon silloisen Neuvostoliiton alueelle. Tämä vieraslaji todettiin ensimmäisen kerran Suomen luonnossa 1932. Havainnot tehtiin Kymenlaaksosta. Sittemmin ne ovat levinneet koko Suomen alueelle.

Minkkejä on myös päästetty paljon vapauteen myös Suomessa, turkistarhoilta varsinkin viime sotien aikana. Tälläin ei ollut riittävästi ruokaa tarhaminkeille. Minkin epäilläänkin olevan yksi merkittävä syy vesikon häviämiseen Suomesta.

Meidän tämän päiväinen minkkimme oli lasketellut rantakalliolla liukumäkeä. Kuvia päivästä ja minkin jäljistä Repojotoksen klubigalleriassa. Pääset klubiin ilmoittautumalla Repojotoksen sivuilta. Klubin jäsenyys ei maksa eikä velvoita mihinkään! Sivuille tästä: www.repojotos.fi

Repojotos – tiimi