Kirjoitettu

Lepakkoretkellä Repovedellä

Lepakot, nuo mainiot lentävät nisäkkäät, olivat perjantai-illan retkemme pääosassa. Retkellemme kokoontui reilu parinkymmenen hengen joukko lepakoista kiinnostuneita aikuisia ja nuoria.

Retken asiantuntijana oli lepakkotutkija biologi Veera Piironen Helsingin yliopistosta. Saimme retkellä rautaisannoksen lepakkoinfoa. Suomessa on viisi yleistä lepakkolajia. Näistä pohjanlepakkoa tavataan Lapissa saakka ja muut, vesisiippa, viiksisiippa,isoviiksisiippa ja korvayökkö, ovat eteläisempiä lajeja. Lisäksi Suomesta on tavattu harvinaisena kahdeksaa muuta lajia.

Kaikki Suomen lepakot on suojeltu. Lepakoiden rauhoittaminen tehtiin jo vuonna 1923 annetulla lailla. Myöhemmin (vuonna 1999) Suomi on liittynyt myös Euroopan lepakoiden suojelusopimukseen.

Retki järjestettiin teemavuoden innoittamana yhdessä Pohjois-Kymen Luonto ry:n kanssa. Tänä vuonna käynnistyi kansainvälinen lepakkovuosi ja se jatkuu vuoden 2012 puolelle. Lepakkovuosi on YK:n ympäristöohjelmaan sisältyvä hanke. Samalla EUROBATS juhlii 20-vuotista työtään lepakoiden hyväksi.

Teemavuoden tavoitteita ovat lepakoihin liittyvien ennakkoluulojen hälventäminen, lepakoiden suojelutilanteen parantaminen ja lepakkotiedon lisääntyminen. Retkellämme olimme toteuttamassa osaltamme tämän teeman päämääriä.

Retkellämme opimme mm sen, että lepakoita ei missään nimessä tule häiritä talvilevon aikana. Herätessään horroksesta lepakolta menee jonkin aikaa ennen kuin se vaipuu uudestaan horrokseen. Tämä kuluttaa paljon vähiä energiavaroja ja saattaa näin ollen olla hyvin kohtalokasta lepakolle. Toinen oppimamme asia oli: Älä koske lepakkoon ilman käsineitä! Lepakoiden taudit voivat tarttua myös ihmisiin. Mikäli lepakko puree, on syytä kääntyä välittömästi lääkärin puoleen aivan kuten muidenkin luonnonvaraisten nisäkkäiden kohdalla.

Tuolla lensi siippa!

Retkellä oli mielenkiintoista kuulla lepakoiden ääntelyä. Ihmisen kuuloalue rajoittuu korkeimpien äänien osalta noin 20000 Hz:iin ja vanhemmiten ei edes niin ylös. Me kuuntelimme retkellämme ääniä paljon korkeammalta, 25000 – 100000 Hz. Tämän mahdollisti Veeran ja Paulan laitteet, detektorit. Nuo laitteet muunsivat korkeat äänet ihmiskorvan kuultaviksi. Samalla laitteet mahdollistivat pimeässä lepakoiden havainnoinnin.

Teimme useita havaintoja siipoista äänialueella 46000 – 49000 Hz. Saimme myös havainnot korvayökösta sekä pohjanlepakosta ( 28000 – 30000 Hz). Osa lepakoista lensi vedenpinnan lähettyvillä ja oli näin myös nähtävissä. Osa havainnoista oli puiden latvuksessa lentävistä lepakoista. Siipan nopea naksutus on varsin sykähdyttävä kuulla ensimmäisen kerran varsinkin kuulokkeilla. Pohjanlepakon ”maiskuttava” naksutus on toisenlainen.

Retken aikana oli hieno tyyni ja kirkas sää. Tämä mahdollistikin toisen aihepiirin yhdistämisen retkeemme. Katsoimme ja keskustelimme hiukan myös tähdistä. Etsimme taivaalta Pohjantähden ja ihmettelimme kuun läheisyydessä olevaa kirkasta ”tähteä”.

Mikä kirkas "tähti" kuun lähellä (klo 23:43)?

Olimme yhtämieltä siitä, että kirkas ”tähtemme” oli jokin planeetta. Veikkauksemme planeetasta oli joko Venus tai Mars. Tämähän piti selvittää. Samalla selvisi, se että tähtitieteen tietomme olivat pahasti ruosteessa. Nyt elokuussa kuun lähistöllä näkyvä ”tähti” on aurinkokuntamme suurin planeetta, Jupiter.

Jupiterin läpimitta on noin 142200 km ja näin se on yli 10 kertaa suurempi kuin maa (12756 km). Kuuta katsellessamme voimme kuvitella, miltä näyttää taivas Jupiterista katsottuna. Jupiterilla tunnetaan olevan 63 kuuta, joista kolme on suurempaa kuin oman planeettamme, Maan, kuu!

Palatessamme autoille kohtasimme vielä polulla puolen yön aikaan retkiporukan pyörien kanssa polulla. Kaikilla oli hauskaa kun toivotimme heille hyvää pyöräretkeä! Olihan pilkkopimeää ja polku Lapinsalmelle on mahdoton ajaa pyörällä päivälläkin.

Yhteenvetona retkestä totesimme sen olleen erittäin onnistunut, viihdyimme, saimme paljon tietoa ja saimme useita havaintoja lepakoista. Totesimme myös, että yhdistetty lepakko- ja tähtiretki on loistava ajatus. Ehkä sellainen järjestetään ensi vuonna.

Kiitos kaikille retkeläisille ja asiantuntijallemme Veera Piiroselle. Kiitokset myös Pohjois-Kymen luonto ry:lle yhteistyöstä.

Katso myös retken kuvakertomus Repojotoksen sivuilta. Lepakoista löytyy lisäinfoa Suomen Luonsuojeluliiton sivuilta ja lepakkovuodesta kansanvälisiltä teemasivuilta. Mikäli haluat lisätietoa taivaan tapahtumista, se löytyy helposti tunnetun tähtiseuramme URSAN kautta.

Repojotos – tiimi

Kirjoitettu

Repovedellä voi ihailla lumpeita

Repoveden kansallispuistossa voi ihailla lumpeita. Puiston alueelta voi löytyä kaikki kolme Suomessa kasvavaa lummekasvia: Suomenlumme, Isolumme ja Pohjanlumme.

Kävimme vähän yli viikko sitten Repoveden Tervajärvellä ja järven ympäristössä maastossa kuvaamassa materiaalia tulevaa käyttöä varten. Järvellä kohtasimme Lojukosken sekä Kuutinkanavan lähistöllä kauniin vesikasvin kukassa. Tunnistimme kukan mielestämme lumpeeksi, mutta miksi se oli niin pieni? Oliko se pikkulumme?  Paula, luontoasiantuntijamme, ei ollut reissussa mukana. Otimme siis kuvia todisteeksi ja tunnistamista varten.

Suomenlumme eli pikkulumme Tervajärvellä

Kotona selvisi heti, että kyseessä oli suomenlumme (Nymphaea tetragona). Kasvin paljasti kukan koko sekä sen muoto. Kuvastakin voi nähdä kukkapohjan kantikkaan muodon. Kasvi tunnetaan myös nimellä pikkulumme. Niitä esiintyy Suomessa myös punakukkaisena, rauhoitettuna, versiona.

Asia kiinnosti siinä määrin, että selvitimme myös muut Suomessa kasvavat lumpeet. Pohjanlumme on ilmeisesti yleisin. Toinen isokukkainen on isolumme, jota kutsutaan yksinkertaisesti lumpeeksi. Samantapaiset lehdet kuin lumpeilla on myös myrkyllisellä ulpukalla. Ulpukan kukat ovat keltaiset ja kukinnon jälkeen näkyy  kukkien tilalla ”siankärsiä”.

Toinen mielenkiintoinen luontohavainto tehtiin viikko sitten Niskajärven rannalla kesäasunnollamme. Keväinen pulloon puhaltaja kaulushaikara on yllättäen ottanut lentoreitikseen piha-alueemme. Tämä on ensimmäinen kerta kun se on näyttäytynyt meille.

Kaulushaikara on mestarillinen piiloutuja, kuten oheista kuvasta näkyy. Kuva on otettu noin kolmen metrin päästä linnusta. Löydätkö linnun?

Toinen kuva on otettu linnun tepasteltua maata pitkin pihamme poikki. Onneksi se pysähtyi hetkeksi kalliolle ja odotti kameran noutoa.

Kaulushaikaran pituus on noin 70-80 cm ja siipien kärkiväli 1-1,3 metriä.

Nyt odotamme syyskesän vieraaksi toista haikaraa. Muutamat nuoret harmaahaikarat tapaavat käydä lahdellamme kalassa elokuussa.

Näitä luontohavaintoja on mielenkiintoista tutkia ja kuvata. Ensi viikon perjantaina, 19.8., teemme uuden aluevaltauksen. Pääsemme Repovedelle lepakkoasiantuntijan kanssa tutustumaan Suomen lepakoihin. Mukana on myös välineistöä, jonka avulla voimme kuulla ja tunnistaa mahdollisesti alueella liikkuvat lepakot. Retkelle pääsee mukaan kaikki halukkaat. Retki järjestetään Repojotoksen ja Pohjois-Kymen Luonto ry:n yhteistyönä. Katso lisää lepakkoretkestä->

Muita ajankohtaisia retkiä ovat: Luontokuvausretki 20.8. ja Runoja ja Musiikkia tapahtuma 21.8.