Kirjoitettu

Uusi profiilikallio Repovedellä?

Kun kaikki on jo koluttu pitää löytää uusia kohteita ja reittejä. Tuo ”kaikki” on tosin hyvin suhteellista. Mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa kaikkia Repoveden kansallispuiston merkittyjä retkeilyreittejä.

Paula, Repoveden paras asiantuntija, keksi meille uuden kohteen. Lähdimme tutustumaan Olhava takaiseen maastoon. Kuljimme merkitsemättömiä polkuja pitkin pienien vesien rantamilla. Yhden järven lähellä meille avautui huikea näkymä, jossa oli hyvin aistittavissa muinaisten eränkävijöiden henkien läsnäolo.

Satuin katsahtamaan suoraan ylöspäin ja yllätyin. Sieltä katsoi minua hyvin tuima hahmo. Vähän aikaa sitä katseltuani hahmo sai ilmi selvästi tutut piirteet. Kuka oli käynyt veistämässä Repoveden muinaiseen rapakivikallioon presidentti Koiviston kasvot? Kallio on ilmiselvästi näin maallikon silmissä ns profiilikallio. Sellainenhan oli pyhä paikka muinaisille kulkijoille. Kallion juurella on nykyihmiset pitänee leirejään ja siellä oli vanha tulisija vielä tunnistettavissa.

Noista upeista näkymistä jatkoimme matkaa Olhavalle. Tulimme tuolle Etelä-Suomen parhaalle kiipeilykalliolle takakautta. Matkalla oli monta mielenkiintoista havaintoa kasveista ja sienistä. Lisäksi tarkastelimme monia isoja siirtolohkareita. Niiden pinta on elävä, jäkäliä ja sieniä. Ihmetystä aiheutti myös isojen lohkareiden sijainti. Monet niistä olivat paljaalla kalliolla. Joku oli jopa sijoitettu perustuskivien päälle.

Olhavalle päästyämme oli pakko huokaista ja ihailla upeita maisemia. samalla oli tilaisuus keskustella muiden retkeläisten kanssa. Tähän saakkahan me olimme saanet patikoida omassa rauhassa näkemättä tai kuulematta mitään muista ihmisistä.

Olhavalla on syytä olla hyvin varovainen. Märkä kallio on luikas ja esiin nouseet juurakot voivat aiheuttaa kohtalokkaan kompastumisen.  Kävimme tietysti katsomassa kiipeilyseinämää. Seinämää on syytä lähestyä mahallaan ryömien. Reppu ja kaikki irtonainen tavara on syytä jättää hiukan kaummas reunasta. Lakki on myös hyvä ottaa pois päästä ja tukevasti käteen tai sinne repun luokse. Miksi näin? Olhavan jyrkänne vaikuttaa tuuleen. Tuuli saattaa nousta hyvinkin voimakkaana suoraan jyrkännettä ylös ja temmata mm lakin päästä. Me selvisimme ilman ongelmia. Saimme pari hienoa kuvaa, jossa on näkymä jyrkänteen reunalta suoraan alaspäin.

Nyt kun olimme saavuttaneet retkemme pääkohteet, haimme itsellemme rauhallisen paikan evästaukoa varten. Menimme Valkjärven nuotiopaikalle. Siellä ei ainakaan vielä ollut uudenaikaista nuotiolaitetta vaan oli entinen kivikehä. Sekin toimi ihan hyvin, mutta voi olla kuivaan aikaan vaarallinen. Kahvit tuli keitettyä ja eväät syötyä. Nuotiolla ihastelimme kirkasta Valkjärveä. Näin syysaikaan vesi on todella kirkasta.

Olhavan takainen puiston alue oli todella rauhallinen. Näimme retkemme aikana siellä ainoastaan kaksi henkilöä. He olivat menossa tietä pitkin suoraan Olhavalle ja Karhulahteen. Näillä patikoijilla oli sama havainto kuin meillä. Me olimme heille ensimmäiset kohdatut ihmiset.

Samaan aikaan kun puiston pohjoinen osa oli lähes tyhjä, eteläosassa oli paljon kulkijoita. Lapinsalmen parkki oli lähes täysi. Kokemuksemme mukaan, jos haluat hakea rauhaa ja hiljaisuutta Repovedellä, sinun kannattaa lähteä patikoimaan Tervajärven portilta. Sieltä pääsee heti mielenkiintoisen maastoon eikä ole ruuhkaa. Hyviä retkikohteita ovat Lojukoski idässä ja Määkijä lännessä.

Tästä retkestä on kuvia Repojotoksen nettisivuilla. Sieltä löytyy myös tuo ”Koivisto” sekä hienot Olhavan maisemat.

Kuvaaja Eero

Kirjoitettu

Mikä ”donitsi” on Repovedellä Terrilahdessa?

Viikko sitten eräät Tampereelta tulleet retkeläiset sattuivat olemaan samaan aikaan liikkeellä Repoveden maastossa meidän kanssa. Kohtasimme aamulla Lapinsalmen parkkipaikalla ja myöhemmin iltapäivällä paluumatkalla.

Meille esitettiin mielenkiintoinen kysymys: ”Mikä donitsi on tuossa Määkijän polun varrella pienen matkan päässä Ketunlenkistä?” Repoveden asiantuntijamme, Paula, oli vielä maastossa ryhmänsä kanssa, joten emme voineet kysyä häneltä. Lupasimme selvittää asian.

Kysyttyämme Paulalta asiaa saimme heti vastauksen: Tervahauta. Tervahautoja on Repovedellä ja sen lähistöllä useita. Tervanpoltton aika Repovedellä alkoi 1600 luvulla. Raaka-aineena käytettiin nuoria männiköitä.

Repoveden perustamisen aikaan vuonna 2003 julkaistussa Repovesi-nimisessä kirjassa mainitaan, että tervanpoltto oli paikannimien perusteella keskittynyt Tervajärven ympäristöön. Tervahautoja on löydetty mm Tihvetniemestä, Kivisilmästä, Terrilahdesta ja Peurasen pohjoispuolelta. Meidän kuvaama ja tarkastelema tervahauta on tuo Terrilahden hauta.

Koska olimme jo polun varrella Määkijän nuotiopaikalle, piti tietysti käydä vilkaisemassa alkukesän runoiltojemme tapahtumapaikkaa. Määkijässä on tehty kunnostustöitä. Nyt siellä oli hienot nuotiopaikat sekä kodan pihapiirissä, että laiturin lähellä rannassa. Istumapaikkojen lisäksi myös rantaan oli tuotu turvallinen ja hyvin toimiva nuotiorakenne.

Nuotion tekeminen metsäalueella on aina riski. Metsä syttyy herkästi pienestäkin kipinästä kuivaan aikaan keväällä ja kesällä. Nyt olemme saaneet käyttöömme lähes kaikille nuotiopaikoille tällaiset turvalliset tulisijat, joissa voidaan pitää nuotiota myös metsäpalovaroituksen aikana, tietysti suurta varovaisuutta noudattaen.  Käytön jälkeen tulisijan päälle on syytä asettaa siihen kuuluva kansi. Kansi estää paitsi kipinöiden leviämisen myös sadeveden pääsyn tulisijaan.

Määkijänniemessä näkyy hyvin millaiseksi metsä voi muuttua, kun tuli on tehnyt tehtävänsä. Niemessä on ollut metsäpalo lähivuosina. Tämä palo on tosin ollut koko ajan hallinnassa ja valvottuna. Se on sytytetty ihan tarkoituksellisesti. Miksi näin on tehty? Luonnon ammattilaiset puhuvat ennallistamisesta.

Metsähallituksen julkaisussa vuodelta 2004 kerrotaan metsien ennallistamisesta. Siinä kerrotaan mm : ”Metsien ennallistamisen tavoitteena on  nopeuttaa metsätalouskäytössä olleen entisen talousmetsän palautumista luonnontilaisen kaltaiseksi metsäksi. Tavoitteena on käynnistää metsässä luontaisia tapahtumasarjoja, kuten lahopuuston muodostuminen sekä puuston ikä- ja lajisuhteiden monipuolistuminen. Ennallistamisella parannetaan myös uhanalaisten ja taantuneiden lajien elinolosuhteita.”

Nyt onkin mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu luonnossa Repovedellä ennallistetuilla alueilla.

Eilinen pieni retkemme Määkijään osoitti jälleen, että Repovedeltä löytyy aina uutta mielenkiintoista tarkkailtavaa ja katsottavaa vaikka siellä olisi kulkenut vuosia. Kokemuksemme mukaan Repovesi on oiva retkeilykohde niin perheille kuin yrityksillekin ympäri vuoden. Tätä on vielä parantanut alueelle tehdyt kodat. Repojotos tulee järjestämään näitä mahdollisuuksia. Seuraa asiaa Repojotoksen sivuilta ja Facebookissa.

Repojotos – tiimi

Kirjoitettu

Olipahan hieno syyskeli Repovedellä

Syksyn värin ovat kauneimmillaan. Kun siihen lisätään tyyni kirkas auringonpaiste, mitä muuta voi toivoa. Näin oli viime viikonloppuna Repoveden kansallispuistossa ja muuallakin Etelä-Suomessa.

Puitteet olivat hienot vilkkaalle viikonlopulle. Puistossa oli paljon perheitä ja kaveriporukoita. Lapinsalmen parkkipaikka oli puolilta päivin aivan täysi. Isoja ryhmiä ei ollut liikkeellä, mutta Repojotos isännöi kahtakin ryhmää.

Molempien ryhmien kanssa oli jotain uutta ja ensikertaista. Erätaidot Tutuksi – kurssi teki pienen maastoretken Lapinsalmelta Kuutinlahteen, Mustalammin vuorelle ja Olhavalle. Kurssi on ensimmäinen tämän aiheinen Kouvolan kansalaisopiston historiassa. Ennen maastoretkeä oli vietetty yksi ilta Paulan johdolla teoriatietojen ja havaintovälineiden parissa. Lauantaina olikin vuorossa soveltaa opittuja asioita käytäntöön.

Päivän ollessa hieno sään suhteen varsinaiset haasteet jäivä vähäisiksi. Mutta yksi asia kuitenkin tuli esille. Maastossa tulee huomioida aina toiset ryhmän jäsenet, kaveria ei jätetä. Tämä korostuu varsinkin silloin kun joukko on fyysiseltä kunnoltaan hyvin eritasoisia. Omista liikkeistä tulee aina ilmoittaa ryhmän vetäjälle, koska hän on vastuussa kaikista.

Retki onnistui hyvin. Jatkoksi toivottiinkin yöretkeä Repovedelle tai vaikka Kuusamoon. Tämäkin on mahdollista, koska Paula tuntee Kuusamon olosuhteet ja on vetänyt sielläkin oppilasryhmiä.

Toinen Repojotoksen Repovesi-retki oli järjestetty yrityksen henkilökunnalle. He saapuivat Isolla Iitalla (61 paikkainen bussi) Etelä-Karjalasta. Tälle porukalle oli suunniteltu mielenkiintoinen aktiiviretki.

Tervetulokahvien jälkeen veimme ryhmän ainutlaatuiselle vesimatkalle. Ryhmätyötaitoja koeteltiinkin Kettukaleerissa. Soutaminen toimi hyvin eikä tarvittu kippari, Jussin, ruoskaa. Kiitokseksi rantautumisen jälkeen ryhmälle tarjottiin maittava lohikeitto.

Lounaan jälkeen aloitimme ryhmien väliset kisat. Kolmella rastilla jaettiin tyyli- ja suorituspisteitä. Melonta oli lähes kaikille vieras juttu. Nyt jokainen saikin perusopetuksen kanooteista välineenä ja kuinka toimitaan turvallisesti kanootin kanssa. Kanoottiin meno ja sieltä nousu oli myös opetuksen aiheena. Melontarastilla ryhmät saivatkin korkeat pisteet, yhtään kanoottia ei kaatunut!

Tarkkuus ja välineiden käsittelytaito olivat yhden rastin aiheena. Maastoon oli rakennettu rata, jossa jouduttiin käyttämään monenlaisia mailoja. Ryhmä joutui myös pohtimaan paitsi välineitä myös niiden käyttäjiä. Tällä rastilla pisteet menivät tasan.

Viimeisellä tehtävärastilla piti olla vakaa käsi. Jousiammunan maailmanmestari ja tuomari opastivat kaikki vaistoammunan saloihin. Pienen harjoittelun jälkeen ammuttiin kisasarjat. Tässäkään lajissa ei saatu merkittävää eroa ryhmien välille, joten  ratkaisu jäi viimeisen tehtävän varaan. Repojotoksen tiimi antoi tämän tehtävän ja palkitsemisen ryhmän vetäjälle. Tehtävä tehtiin kotimatkalla bussissa.

Aktiivipäivä päätettiin opastetulla luontoretkellä, jonka aikana retkeläiset saivat Paulan asiantuntemuksella kuulla Repoveden luonnosta ja kokea Ketunlossin. Tällä matkalla opittiin tuntemaan mm piispanhiippa.

Viikonlopulla tuli taas todistettua, että Repovesi on oiva paikka järjestää monentyyppisiä  tapahtumia. Aktiivipäivä voidaan hyvin yhdistää luontoon ja retkeilyyn.

Näitä ja muutakin retkeilyyn, luontoon sekä Repoveteen liittyviä asioita voit nyt seurata ja kommentoida myös Repojotoksen Facebook sivulla. Tule mukaan ryhmää – Tykkää – Osallistu – Pysy ajantasalla.

Kirjoitettu

Sienikurssin päätösretki Repovedelle Määkijänniemeen

Kirkas lauantaiaamu enteili ilmojen viilenevän ja luonnon valmistautuvan tulevaan talveen. Seuraavana yönä olikin syksyn ensimmäinen pakkasyö Repoveden ja muunkin Pohjois-Kymenlaakson alueella. Meillä Jaalassa mittari kävi -4 pakkasasteessa.

Sienikurssin sieniretki osui hienoon hetkeen. Pakkasta ei vielä ollut ja päivästäkin tuli hieno, aurinkoinen, vaikkakin viileähkö. Kun ollaan ulkona joku viisas on sanonut, että ei ole huonoa säätä, on vain huonoa pukeutumista. Nyt oli lämmintä päällä ja kaikki viihtyivät.

Retki oli viimeinen syksyn sienikurssien sarjasta. Sienet olivat tietysti ajankohdan mukaisia. Ryhmämme kokoontui aamulla klo 9 Lapinsalmen portille, josta jatkoimme Ketunlossille. Ylitimme komeassa syysaamussa Kapiaveden ja jatkoimme polkua Määkijänniemeen kodalle.

Määkijänniemi tukikohtana teimme lähiympäristöön poimintaretkiä. Keräsimme syötäviä ja vähän muitakin sieniä. Sienet koottiin pitkälle leveälle lankulle. Siinä niitä oli hyvä tarkastella ja etsiä niille oikeita nimiä. Mukana oli tietysti asiaan kuuluvaa kirjallisuutta.

Suomessa on yli 7600 sienilajia, joista noin 1900 ns suursieniä eli niitä joita näemme vaivatta. Sienien lajistoa kuvaa hyvin myös meille tuttujen lajien runsaus, tatteja yli 60, rouskuja n 70, haperoita n.180 ja seitikkejä, joista monet ovat myrkyllisiä 600-800 eri lajia.

Retkellämme onnistuimme löytämään ja ennätimme tunnistaa yli 30 eri lajia. Joukossa oli seitikkien lisäksi tappavan myrkyllinen pulkkosieni ja piispanhiippa. Piispanhiippaa voi kuitenkin syödä oikein laitettuna. Erinomaiseksi ruokasieneksi luokiteltuja sienilajeja löydettiin 18. Kuinka monta lajia sinä löydät kuvista?

Kuvista näkyy yksi oleellinen tunnistamiseen liittyvä asia. Sienet on poimittava kokonaisina. Ilman kokonaista jalkaa tunnistaminen voi olla hankalaa, joskus jopa mahdotonta.

Vaikka sunnuntain vastaisena yönä olikin pakkasta, sienikausi jatkuu edelleen. helposti tunnistettava ja herkullinen suppilovahvero kestää hämmästyttävän hyvin pientä pakkasta ja jopa räntäsateen. Suppilovahveroita on tänä vuonna varsin runsaasti kangasmaastoissa ja kuusikoissa.

Lisää kuvia retkestä ja löydetyistä sienistä on Repojotoksen sivulla ja klubigalleriassa.

Kurssisyksy alkaa olla loppusuoralla. Ensi viikonloppuna on vielä eräretkeilyn kurssi. Sen jälkeen kurssit jatkuvat keväällä. Kevään aiheista on jo tiedossa puutarha ja luonnon yrtit. Näistä annetaan ennakkotietoa nettisivuilla lokakuun aikana. Voit heti ennakkotiedon julkistamisen jälkeen varata kalenteristasi itsellesi sopivat kurssipäivät.

Repojotos-tiimi