Kirjoitettu

Kiitos latujen tekijöille

Sunnuntainen Repoveden retkemme tehtiin hiihtäen Lapinsalmelta Kuutinkanavalle ja sieltä Tervajärven tien kautta takaisin latua pitkin Lapinsalmelle.

Ladut olivat hyvässä retkeilykunnossa. Ne oli varmaan ajettu eilen. Lapinsalmelta Kapiaveden ylitys onnistui hyvin. Jäämatkalle oli tosin  tullut kosteutta laduille, mutta ei haitaksi asti. Retkemme jatkui Katajajärven kautta Kuutinlahteen.

 Siellä huomasimme, että emme pääsekkään latuja pitkin Kuutinkanavalle, lahden pohjukkaan. Latu nousikin ylös kohti Mustalamminvuorta ja ilmeisesti meni Olhavalle, Saarijärvi-Karhulahti ladulle.

Me olimme kuitenkin päättäneet mennä Kuutinkanavalle. Sinne oli meidän edellä mennyt pieni ryhmä lumikengillä. Kuljimme niitä jälkiä pitkin ja pysyimme jotenkin ”pinnalla”. Jäällä oli runsaasti vettä lumen alla eikä lumi kannattanut hiihtäjää. Pääsimme kuitenkin perille.

Nuotio syttyi iloisesti. Sen lämmössä oli hyvä sulatella jäätyneet sukset. Teimme mielenkiintoisen havainnon. Paulan nanogripit jäätyivät kokonaan, mutta Eeron normaalisti voidellut sukset pysyivät luikkaina eikä niissä ollut jäätä juuri lainkaan.

Tämä kokemus oli siinä määrin opettava, että päätimme jatkaa Kuutinkanavan vieressä kulkevaa polkua pitkin pois nuotiopaikalta Tervajärven tielle. Kuljimme noin kilometrin tietä pitkin ja pääsimme Metsähallituksen huoltovaraston luonna takaisin ladulle.

Huoltovarastolla tapasimme myös ne lumikenkäilijät, jotka olivat pohjustaneet meille kulkukelpoisen uran Kuutinkanavalle. Meillä oli mukava juttutuokio heidän kanssa. He olivat saapuneet Kotkasta nauttimaan Repoveden luonnosta. Saimme kuulla, että Repovesi oli heille mieluinen tuttu kohde, jossa he vierailevat useamman kerran vuosittain. Kiitos tuosta keskustelutuokiosta ehkä tapaamme vielä toistekin. Saimme myös luvan ottaa pari kuvaa näistä iloisista lumikenkäilijöistä.

Tältä retkeltä opimme sen, että hiihtäminen Repovedellä on todella suositeltava juttu. Mutta hiihtäjän kannattaa järvien jäillä pysyä tehdyillä latu-urilla. Toinen huomion arvoinen asia on varovaisuus laskuosuuksilla. Siellä on vaarana katkevat ja taipuneet puut! Niin ja tietysti vastaatulijat.

Luontohavaintona näimme, ja etäisesti kuvasimmekin, korpin lennossa. Korpit ovat lisääntyneet ja niitä kohtaa lähes joka kerta myös Repovedellä. Onhan ainakin Olhavalla ollut jo useamman vuoden korpin pesä.

Kuvia retkestä on kuvagalleriassa.

Repojotos – tiimi

Kirjoitettu

Nyt hiihtämään Repovedelle!

Repovedelle on tehty jo monta kilometriä latuja. Hiihtämään pääsee ainakin neljästä lähtöpisteestä. Voit aloittaa hiihtoretken kansallispuiston porteilta (Lapinsalmi, Tervajärvi ja Saarijärvi) tai Orilammen Majalta.

Tänään (4.2.) latu-ura näytti kantavan hiihtäjän

Kävimme tänään toteamassa Lapinsalmella latu-uran kunnon. Meitä kiinnosti se, että pääseekö Lapinsalmelta hiihtämällä Kapiaveden yli kastelematta monojaan. Kyllä pääsee! Jäälle on pohjustettu ura, joka kestää ainakin tällä hetkellä hiihtäjän. Poikkeaminen uralta on riski, koska jään päällä on pehmeää lunta ja paljon vettä. Lisäksi jään paksuus lähellä Lapinsalmea on arveluttava. Ei siis kannata lähteä katsomaan Lapinsalmea jäätä pitkin, sillä salmi on sula.

Repovedelle on tehty latuja mantereelle siten, että voit hiihtää vaikka rengasmatkan: Lapinsalmi-Kuutinlahti-Olhava-Saarijärvi-Lojukoski-Tervajärvi-Lapinsalmi. Välillä voit pistäytyä Karhulahdessa tulilla. Tälle lenkille pääsee myös Orilammen Majalta jäälle tehtyä latua pitkin. Se johtaa Karhulahteen, jonne on matkaa Orilammen Majalta noin 5 km.

Nyt on hyvä hetki käydä tutustumassa maaliskuun puolivälissä olevien Repoveden ulkoilu- ja elämyspäivien kohteisiin.

Repojotos – tiimi

Kirjoitettu

Minkki liukumäessä

Repovedellä oli viikonloppuna kaatunut ja katkeillut paljon puita mm hiihtolatujen päälle. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli varsin voimakkaita tuulen puuskia. Ne yhdessä puissa olleen lumikuorman kanssa olivat tuhoisa yhdistelmä.

Päätimme käydä tänään tarkastamassa kesäasuntomme Niskajärvellä (Jaalassa).

Siellä oli onneksi paikat kunnossa niin meillä kuin naapureillammekin.

Rannassa tapasimme mielenkiintoiset jäljet. Ne olivat liian pienet saukon jäljiksi ja liian suuret lumikon tai kärpän jäljiksi. Epäilymme kohdistuivat näätään, minkkiin ja hilleriin. Näätä suljettiin ensin pois paikan ja jälkien tyypin perusteella.

Hilleri vai minkki? Uskomme jälkien olevan minkin, koska hilleri on hyvin harvinainen nykyään ja kulkutapa pitkin rantoja vastaa hyvin minkin luonnetta.

Viime keväänä kohtasimme samantyyppiset jäljet Repovedellä Lapinsalmen riippusillan alla. Silloin emme voineet tarkastella niitä lähietäisyydeltä. Nyt nekin varmistuivat minkin jäljiksi, kuten olimme aiemmin arvelleet.

Pohjois Amerikassa kasvavasta villiminkistä kehitettiin tarhaeläin. Sitä alettiin tarhata Euroopassa 1920 luvulla. Lisäksi villiminkkejä istutettiin luontoon 1930 luvulla paljon silloisen Neuvostoliiton alueelle. Tämä vieraslaji todettiin ensimmäisen kerran Suomen luonnossa 1932. Havainnot tehtiin Kymenlaaksosta. Sittemmin ne ovat levinneet koko Suomen alueelle.

Minkkejä on myös päästetty paljon vapauteen myös Suomessa, turkistarhoilta varsinkin viime sotien aikana. Tälläin ei ollut riittävästi ruokaa tarhaminkeille. Minkin epäilläänkin olevan yksi merkittävä syy vesikon häviämiseen Suomesta.

Meidän tämän päiväinen minkkimme oli lasketellut rantakalliolla liukumäkeä. Kuvia päivästä ja minkin jäljistä Repojotoksen klubigalleriassa. Pääset klubiin ilmoittautumalla Repojotoksen sivuilta. Klubin jäsenyys ei maksa eikä velvoita mihinkään! Sivuille tästä: www.repojotos.fi

Repojotos – tiimi

Kirjoitettu

Repovedellä haasteita hiihtolatujen tekijöillä

Tänään, perjantaina, teimme kuntolenkin Repovedelle, Tervajärven portilta Määkijän niemeen. Lähtiessämme emme tienneet pääsemmekö perille.

Koetimme löytää mahdollisimman lyhyen umpihankimatkan kulkemalla alussa puiston huoltotietä ja sitten latu-uraa sekä lopuksi Määkijän niemen huoltouraa pitkin. Valintamme onnistui hyvin. Pääsimme perille reilun tunnin patikoinnin jälkeen. 

Matkan varrella totesimme lumiolosuhteiden olevan varsin poikkeukselliset. Lunta oli paljon puissa ja useita puita oli katkennut tielle sekä latu-uralle. Paikoitellen kävelykin tuntui vaaralliselta voimakkaasti taipuneiden puiden johdosta. Pelkomme ei ollut turhaa, kuten saatoimme todeta paluumatkalla.

Latujen tekijät olivat joutuneet ylimääräiseen työhön moottirisahalla ja kirveellä. Uria oli pitänyt raivata ennen latujen tekoa. Olosuhteet ovat varmaan vaikeat vielä useita päiviä. Ilmeisesti kuitenkin ladut  valmistuivat ainakin osittain päivän aikana, mutta hiihtäjien on oltava varovaisia.

Varovaisuuden tarpeellisuudesta hyvänä esimerkkinä olivat reittimme varrella katkenneet puut. Osa niistä oli katkennut ollessamme Määkijän niemessä. Kuulimme sinne pari voimakasta pamausta! Jäljistä saatoimme todeta puiden katkenneen sen jälkeen kun olimme kulkeneet menomatkalla niiden ali. Eipä olisi ollut mukava saada reilu 20 cm läpimittainen pikkutukki niskaansa.

Päivä oli hieno. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja valokuviinkin tuli muutakin väriä kuin harmaata. Kuvia reissusta on kuvagalleriassa, jonne pääseet viereisestä linkistä mutta parhaiten Repojotoksen sivujen. Klubista löydät kuvia lisää. Klubiin pääsee kirjautumalla repojotoksen sivuilla. Se ei maksa mitään eikä velvoita mihinkään! Osoite siis : www.repojotos.fi

Repojotos – tiimi

Kirjoitettu

Löydä Repovesi ja tiedot Repovedestä helposti!

Tämä blogi on nyt testissämme Repoveden palvelutoimintaa varten.

Etsimme sopivaa blogia, jossa voimme välittää kaikille ajankohtaista tietoa Repoveden kansallispuistosta ja Repovedellä tarjottavista palveluista.

Tällä hetkellä löydät Repoveden ajankohtaiset- ja perustiedot helposti: www.repojotos.fi . Katso sieltä luontoblogi, saat on ajankohtaista tietoa mm Repoveden hiihtoladuista.

Tapaamisiin Repovedellä

Repojotos – tiimi